Lähiruokapäivä täyttää jo kymmenen vuotta. Hakolan Marjatilan Outi ja Mika Koskinen sekä Aholafarmin Tuula Ahola tietävät, että parhaat muistot syntyvät kohtaamisista. Lähiruokapäivän kohtaamisissa tilavieraat pääsevät näkemään, mistä ruoka tulee, ja juttelemaan suoraan tuottajien kanssa.
Miltä tuntuu pitää vastakuoriutunutta tipua kädessä? Miksi nokkonen kuuluu monen huippukokin raaka-aineisiin? Ja kuinka paljon työtä yhden maitolitran tuottaminen oikeasti vaatii?
Lähiruokapäivänä pääset kurkistamaan suomalaisen ruoan matkaan pellolta pöytään. Sadat maatilat, puutarhat, elintarvikeyritykset ja muut maaseudun toimijat ympäri Suomen avaavat silloin ovensa yleisölle.
Lähiruokapäivä juhlii tänä vuonna 10-vuotista taivaltaan. Hakolan Marjatila Janakkalassa on yksi niistä kohteista, jotka ovat osallistuneet päivään alusta saakka.
Hakolan Marjatilaa pyörittävien Outi ja Mika Koskisen motiivi osallistumiselle on selvä.
– Olisi kiva, että kaikki tietäisivät, mistä ruoka oikeasti tulee, mitä tilalla tehdään ja mitä kaikkea ruoan tuottamiseen liittyy, Mika tiivistää.
Vatsan ja hengen ravintoa
Tänä vuonna Outi ja Mika osallistuvat tapahtumaan ensimmäistä kertaa tärkeässä roolissa Lähiruokapäivän suojelijoina. Kyseiseen kunniatehtävään on tällä hetkellä kutsuttu viidestä eri maakunnasta lähiruoan ja maaseudun parissa toimivia henkilöitä.
Koskiset olivat kutsun saadessaan yllättyneitä, mutta iloisia siitä, että heidän työnsä lähiruoan puolestapuhujina on huomattu. Koskiset toivovat, että Lähiruokapäivä saa ihmiset liikkeelle myös tänä vuonna.
– Meillä on tuoreessa muistissa viime vuonna järjestämämme kakkubuffet, jonka tuotteet myytiin loppuun puolessa tunnissa, Outi nauraa.
Jokainen tila rakentaa Lähiruokapäivän ohjelman omalla tavallaan. Vierailija voi päästä esimerkiksi seuraamaan lypsyä, silittämään eläimiä, maistelemaan tuotteita, juttelemaan viljelijöiden kanssa tai ostamaan tuotteita suoraan niiden tekijöiltä.
Hakolan Marjatilalla on mahdollista rapsutella lampaita ja tutustua kanoihin. Outin mielestä jokaisen pitäisi kerran elämässään saada pidellä käsissään unelmanpehmeää, parin päivän ikäistä tipua.
– Tilavierailussa ei siis ole kyse vain vatsan ravinnosta, vaan myös hengen ravinnosta, Mika muistuttaa.
Yhteistyöllä tuloksiin
Lähiruokapäivän suojelijoihin lukeutuu myös Tuula Ahola, joka pyörittää puolisonsa Jukan kanssa Aholafarmia Haminassa. Tuula kertoo, että hän ja Jukka olivat häkeltyneitä, kun he kolme vuotta sitten saivat kutsun kunniatehtävään.
– Tämä on äärettömän suuri kunnia-asia. Kivijalkana on mielestäni yhteistyö ja verkostoituminen. Toivon, että pystyn nostamaan muitakin yrittäjiä ja alueen tuottajia näkyville.
Tuula muistuttaa, että lähiruoan ostaminen ei hyödytä vain kyseistä viljelijää, vaan koko seutua. Välillisesti tulo siirtyy myös esimerkiksi seudun kuljetusyrittäjille tai ravintoloille.
Lähiruoka ei olekaan pelkkää ruokaa, vaan myös elävää maaseutua ja paikallista työtä.
– Ilman tuottajia ei ole maaseutua, ja ilman maaseutua meillä ei ole suomalaista ruokaa, Tuula tiivistää.
Myös Koskiset korostavat yhteistoimintaa ja -henkeä alueen tuottajien kesken.
– Kuvaavaa on se, että meille on annettu omat avaimet myllylle. Tai se, kun viime viikolla kesäteatteriin mennessämme auto oli täynnä hiutaleita ja pois lähtiessä lihaa. Kukaan ei mieti, kuka hyötyy eniten, vaan kaikki hyötyvät!
Tutustu Tuula ja Jukka Aholan Aholafarmiin alla olevalta videolta.
Kelloa ei katsota
Tuula on huomannut, että monilla ei ole aavistustakaan siitä, miten paljon työtunteja ja sitkeyttä viljelijän tai maaseutuyrittäjän työ vaatii.
– Töihin on mentävä, oli sää mikä hyvänsä. Ja sesongin aikana on turha katsoa kalenteria tai kelloa, vaan työ on tehtävä juuri silloin.
Viime vuodet ovat olleet täynnä maailmanlaajuisia kriisejä. Siksi Tuulasta on entistä tärkeämpää, että ihmiset voivat luottaa siihen, että suomalainen ruoka on puhdasta.
Kaiken epävakauden keskellä suomalainen maaseutu tarkoittaa myös huoltovarmuutta. Vaikka mitä tapahtuisi, meillä on omasta takaa ruokaa, jota uskaltaa syödä, Tuula muistuttaa.
Hän korostaa suomalaisen ruoan valintaa myös ilmastotekona: lähiruoka tarkoittaa pienempää ympäristökuormaa ja kestävämpää tulevaisuutta.
Lähiruokapäivä on tapa tuoda esiin kaikkia syitä, joiden vuoksi ruokakaupassa on tärkeää valita suomalaisia tuotteita.
– Ruoka voi olla viiden kilometrin päästä tai 500 kilometrin päästä, kunhan se ei ole 5 000 kilometrin päästä. Silloin se on aina lähiruokaa, Mika toteaa.
Paluuta juurille
Tuula päätyi maaseutuyrittäjäksi lähdettyään treffeille kiinnostavan nuorukaisen kanssa. Miehen ammatiksi paljastui maanviljelijä, ja pian tilalle muutti myös aiemmin psykologian opinnoista haaveillut Tuula. Hän korostaa, että päätös oli aivan oikea, eikä hän ei ole kertaakaan katunut uravalintaansa tai ratkaisuaan perustaa perhe maaseudulle Jukan kanssa.
Perheen elanto tuli ensin lypsykarjasta ja kasvinviljelystä, sittemmin myös matkailusta. Lypsykarjan aikana liha omasta navetasta ja kasvikset omasta pellosta olivat itsestäänselvyys.
– Lähiruoka ei mielestäni olekaan muoti-ilmiö, vaan paluuta juurille.
Tilalla on kerännyt suosiota konsepti nimeltä Lähilounas. Aholafarmin ravintola- ja juhlatilassa järjestettävällä Lähilounaalla tarjotaan Tuulan alusta asti tekemää ruokaa, jonka aineksista valtaosa on läheltä.
Aholafarmille on Haminan keskustasta matkaa noin 20 kilometriä, mutta ruoan herkullisuus vetää kävijöitä maaseuturetkelle muulloinkin kuin Lähiruokapäivänä. Aholafarm huomioitiin myös ensimmäisenä kymenlaaksolaisena yrityksenä vuonna 2017, kun valittiin maakuntien Maistuva maaseutuyritys -kohteita.
Sekä Aholafarm että Hakolan Marjatila pitävät ansiokkaasti esillä myös paikallisia ruokaperinteitä. Lähilounaan lisäksi Aholafarmilla tarjotaan kerran kuussa karjalaista lounasta. Outi Koskinen taas on valittu itse tehtyjen herkkujensa ansiosta ensimmäiseksi Hämeen ruokamaakuntalähettilääksi.
Muutakin kuin marjatila
Outi asui lapsena taajamassa, mutta kirjoitti jo ekaluokkalaisena Ystäväni-kirjaan haaveammatikseen maanviljelijä. Heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän muutti isänsä kotitilalle, opiskeli ja teki töitä ensin ihan muulla alalla. Äidin kanssa tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen hän ryhtyi maaseutuyrittajäksi.
Nykyisin tilalla viljellään vadelmaa, lukuisia muita marjoja ja hedelmiä sekä vehnää, ruista, kauraa ja hernettä. Lisäksi on mehiläistarhausta, omien tuotteiden jatkojalostusta, kahvila sekä juhla- ja kokoustila.
Koskisten luomutilalla ei käytetä torjunta-aineita eikä lannoitteita, mikä mahdollistaa oheiskasvien eli toisin sanoen villiyrttien hyödyntämisen.
– Meillä on päivittäisessä käytössä esimerkiksi nokkonen, vuohenputki, siankärsämö ja ratamo, Outi luettelee.
Kahvilan suosituimmaksi herkuksi on noussut villiyrittipiirakka, jonka reseptin perään kysellään päivittäin (turhaan, se pysyy salaisuutena!). Outi järjestää myös villiyrttikursseja.
Kohtaamisten ytimessä
Sekä Outi ja Mika että Tuula nostavat yhdeksi työnsä parhaista puolista asiakkaat.
Tuula kertoo ajattelevansa ruokaa tehdessäänkin aina paljon porukkaa, joka on tulossa syömään. Hän tekee ruoan juuri heille.
Ihanin palaute on, kun asiakkaat sanovat, että se rakkaus työhön maistuu ruoassa!
Hakolat odottavat tulevalta Lähiruokapäivältä etenkin pienen porukan tilakierroksia, joiden aikana ehtii jutella ja vastata vieraiden hyviin kysymyksiin.
Lähiruokapäivän ytimessä ovat juuri tällaiset mieleenpainuvat kohtaamiset asiakkaiden ja viljelijöiden välillä. Silloin ei tutustuta vain ruokaan, vaan ihmisiin sen takana.
Lähiruokapäivä 10 vuotta
Lähiruokapäivää vietetään tänä vuonna 12.-13.9.
Lähiruokapäivä on valtakunnallinen tapahtuma, jonka aikana maatilat, elintarvikeyritykset, puutarhat ja muut ruoantuottajat avaavat ovensa yleisölle.
Tavoitteena on tuoda kuluttajat lähemmäs ruoan alkuperää ja tekijöitä sekä lisätä arvostusta suomalaista ruoantuotantoa kohtaan.
Lähiruokapäivä ei ole pelkästään ruokaan liittyvä tapahtuma, vaan myös kohtaamisten tapahtuma. Ihmiset pääsevät näkemään, kuka ruoan tuottaa ja kysymään asioita suoraan tekijöiltä. Tuottajat taas saavat mahdollisuuden kertoa työstään. Päivän aikana tiloilla pääsee tutustumaan esimerkiksi niiden toimintaan, eläimiin, viljelyyn, tuotteisiin ja paikallisiin ruokaperinteisiin.